Antwerp ja vanhat painokoneet
Brysselin sijainti on aivan loistava, varsinkin jos tykkää junamatkoista. Päiväretkille pääsee helposti niin maan sisällä kuin naapurimaihinkin, jopa iki-ihanaan Pariisiin! Koska olin kuitenkin ensimmäistä kertaa Belgiassa (muita tämän matkan postauksia täällä blogissa: Brysselin parhaat palat, Ghent & Bruges sekä Laekenin kuninkaalliset kasvihuoneet), tein toisena omana päivänäni pyrähdyksen lähellä sijaitsevaan Antwerpiin.
Junamatka Antwerpiin kestää noin 30–60 minuuttia, riippuen siitä minkä tyyppiseen junaan hyppäät. Itse matkasin vahingossa perille pidemmän kautta, pääkaupunkiseudun lähijunaa vastaavalla versiolla, joka pysähtyi kaikilla pienilläkin väliasemilla ja reissu kesti hieman reilun tunnin. Paluumatkalla tajusin astua nopeampaan junaan ja hurautin takaisin reilussa puolessa tunnissa. Onneksi lomalla ei niin kiire ole!
Retkeä suunnittelessa tiesin heti, että haluan mennä Unesco-kohteenakin tunnettuun Plantin-Moretus-museoon ja lähdinkin heti asemalta sitä kohti suunnistamaan. Toki olin ensin viettänyt hetken itse asemaa ihaillen – Antwerpin rautatieasemaa sanotaan yhdeksi Euroopan kauneimmista!
Plantin-Moretus-museo kertoo menestyksekkään kirjanpainasuvun tarinan aina sen perustajasta Christophe Plantinista viimeiseen omistajaan Edward Moretukseen. Painotalo perustettiin jo 1500-luvulla ja 300 vuoden ajan suku teki töitä ja asui tässä samassa paikassa. Se on siis samalla oivallinen katsaus kirjapainon historiaan kuin myös mielenkiintoinen kotimuseo. Pääsymaksun hintaan kuului audio guide ja se kannattaa ottaa mukaan kierrokselle. Rakastin museon tunnelmaa, hämäriä huoneita, vanhoja kirjoja ja natisevia lattialankkuja. Kierrokseen kului noin 1,5 tuntia, ja enemmänkin aikaa olisi saanut käytettyä, jos olisi jäänyt selailemaan näytteillä olevia kirjoja pidemmäksi aikaa.
Itselläni alkoi olemaan hieman nälkä ja museon alueella ei ole kahvilaa. Lähistöltä löytyi onneksi useampikin potentiaalinen vaihtoehto. Varsinainen lounasaika oli jo ohi, mutta GOAT-kahvilan tiskistä löytyi vegaaninen pinaattipiiras, jonka avulla jaksoin jatkaa kuljeskelua.
Lounaan aikana oli alkanut sataa, joten oli hyvä aika suunnistaa seuraavaksi katsastamaan Sint-Anna-tunneli, joka vie kaupungin halki kulkevan joen toiselle puolelle. Tunnelista erikoisen tekee sen yhä käytössä olevat puiset rullaportaat vuodelta 1933. Ja aika hauskat ne olivatkin! Kuljin portailla alas asti, ja palasin samantein takaisin ylös. Tunnelin poikki olisi toki voinut kävellä ja käydä katsastamassa maisemat joen toiselta puolelta, mutta olin reissussa hieman puolikuntoisena (toipuminen joulukuisesta leikkauksesta etenee tietyiltä osin hyvin hitaasti) ja säästin päivän askeleita muualle.
Täältä kävelin kohti vanhan kaupungin keskusaukiota (Groenplaats) ja katselin ulkoapäin myös valtavan kokoista katedraalia. Sisään oli 12€ pääsymaksu ja päätin tällä kertaa jättää sen välistä, vaikka tiesinkin sisällä olevan mm. Rubenin taideaarteita. Vohvelia natustellen kävelin kohti satama-aluetta, mutta sinne ei tietöiden kautta ihan suorinta reittiä päässytkään. Lopulta paikalla ei oikein ollut edes mitään. Ehkä paikka herää paremmin eloon kesällä? Tihkusateisesta säästä johtuen penkeillä istuskeleminenkaan ei oikein houkutellut, joten käpyttelin toista reittiä takaisin rautatieasemalle päin ja katselin paikallisia opiskelijoita kiirehtimässä luennoilleen tai minne lie. Selvästi alueella oli niin opintorakennuksia kuin opiskelija-asuntoloitakin.
Antwerpistä olisi löytynyt myös kuulemani mukaan kauniita puistoja ja mukavia taidemuseoitakin, mutta omat jalkani olivat saaneet kävelystä tarpeekseen, joten katsoin parhaimmaksi suunnata takaisin Brysseliin. Vielä viimeiset silmäykset komeaan asemahalliin ja sitten laiturille!