Brysselin parhaat palat

Katselen yön pimeydessä Brysselin ohi vilistäviä katuja taksin ikkunasta. Kello lähenee jo puolta yötä ja uni painaa silmiä, mutta uuden kaupungin – ja maan – vetovoima on samalla suuri. Tämä on ensimmäinen kertani Belgiassa. Tai no, olen kerran katsellut maata auton ikkunan läpi, kun olemme ajaneet jonkin matkaa maan poikki road tripillä 2000-luvun alkupuolella, ja kerran junan ikkunan läpi, kun matkasin lapseni kanssa Eurostarilla Amsterdamista Lontooseen. Nyt vihdoin tutustuisin maahan 5 yön ja siten 4 kokonaisen päivän verran!

Kaksi päivistä oli pyhitetty maan pääkaupungin, Brysselin tutkimiseen – kaksi hyvin erilaista päivää. Toinen yhdessä mieheni kanssa ja toinen yksin. Minulla oli nimittäin tällä kertaa lomaa enemmän kuin miehellä, joten yhdistin lyhyeen parisuhdereissuun parin päivän sooloreissun. Sääkin lopulta tuki päivien eroa, sillä ensimmäinen päivä saatiin nauttia auringosta ja keväisestä lämmöstä, toisena satoi aamusta iltaan vettä ja lämpötila ei kovin korkealle kavunnut. Mitä päivistä lopulta jäi käteen? Mitkä paikat tuntuivat vierailemisen arvoisilta?

Keskustan kadut ja Grand Place

Kaduilla vallitsi hyvin erilaisia tunnelmia kellonajasta riippuen. Bryssel tuntui heräävän hyvin hitaasti, ainakin näin kevätaamuisin. Aamuruuhkan väistyttyä kaupunki ikään kuin hiljeni taas muutamaksi tunniksi ja saimme kulkea lähes autioita katuja.  Aurinkoisena aamuna kävely oli siis hyvin rentoa ja mukavaa. Grand Place näytti kerrassaan upealta auringon osuessa kullattuihin koristeisiin ja koska paikalla oli vain muutama kourallinen ihmisiä, ympärilleen sai katsella rauhassa – ja talojen fasadit myös näki hienosti. Vastakohta alkuiltaan oli suuri, jolloin niin turisteja kuin paikallisia oli paikalla enemmän. Ei väkeä huhtikuussa tungokseen asti kuitenkaan ollut – paitsi Manneken Pis -patsaan luona lähes aina kun siitä ohi kävelimme – ja kun ei ollut kiire minnekään, mikäs siinä oli kulkiessa. Ylipäätään rakastan tutustua kaupunkeihin kävellen ja myös yksin toteuttamani haahuilu ympäri Brysselin katuja sadesäällä oli mukava. Onneksi olin ottanut jalkaan gore tex -tennarit ja pakannut mukaan sateenvarjon, niin sää ei pahemmin haitannut.

Vohvelit

Söin vohveleita niin kahviloissa kuin katukojuistakin, päällisillä ja ilman. Ja aina ne maistuivat hyviltä! Belgiassa on kahden tyyppisiä vohveleita: pyöreitä ja litteämpiä Liegen vohveleita ja neliömäisempiä ja kuohkeampia Brysselin vohveleita. Molempia maistoin ja molemmat maistuivat. Jos pitäisi valita, oma lempivohvelini taisi olla pelkällä tomusokerilla päällystetty Brysselin vohveli, jonka ostin luukulta mukaan ja nautin kävellessäni. Kuuma vohveli oli yhtä aikaa rapea ja sitkeä ja ihanasti makean tahmainen.

Laekenin kuninkaalliset kasvihuoneet

Nämä kasvihuoneet ovat auki vain kolme viikkoa vuodessa ja olikin onnekas sattuma, että tänne pääsin. Rakastan kasvihuoneita ja puutarhoja joten innokaasti jonotin lippuja kun ne tulivat myyntiin muutama viikko ennen reissua. Lippujen osto sujui huomattavasti rauhallisemmin ja vähemmällä jonottamisella kuin esimerkiksi Oasiksen surullisen kuuluisa keikkalippumyynti – noin puoli tuntia myöhemmin minulla oli lippu sähköpostissa! Kasvihuoneille joutui hieman seikkailemaan, sillä ne eivät sijaitse keskustan lähellä. Metro ja bussi veivät minut ja kymmenet muut puutarhan portille. Vinkki: Googlemapsin joukkoliikennereititys toimii Brysselissä(kin) oikein hyvin!

Portilta eteenpäin kaikki oli todella hyvin järjestetty ja tarvitsi vain kulkea selkeästi viitoitettua reittiä eteenpäin, ensin turvatarkastuksen läpi ja sitten itse puutarhaan. Siellä oli valittavana kaksi reittiä. Pidempi, jossa käveltiin ulkopuutarhassakin ja lyhyempi, joka kiersi vain kasvihuoneet. Vapaasti täällä ei siis pääse harhailemaan, vaan kaikki vieraat kulkevat samat reitit. Paikalla oli luonnollisesti paljon muitakin, mutta ei onneksi tungokseen asti. Tunnelma oli rauhallinen ja paikka oli yksi parhaiten hoidetuimmista puutarhoista, jonka olen koskaan nähnyt. Kaikki oli kaunista ja siistiä, niin ulkona kuin sisällä, ja kukkaloisto oli upea. Kierroksen jälkeen olisi voinut vielä ostaa kasvihuoneiden kasvatteja kotiinkin, mutta pienen repun kanssa lentävänä ne jäivät minulta väliin tällä kertaa. Jos vain satut olemaan paikalla oikeaan aikaan, suosittelen vierailu ehdottomasti!

Horta-museo

Matkaani osui toinenkin onnekas tapaus. Olin unohtanut ostaa itselleni lipun Horta-museoon. Kyttäsin lippukauppaa vielä matkallakin ja ainoa sopiva päivä oli loppuunmyyty. Kasvihuonekierroksen jälkeen palasin hetkeksi hotellille lepäämään ja vilkaisin sivustoa vielä kerran. Ja kas! Päivän viimeiseen aikaslottiin oli vapautunut kaksi lippua. Nappasin niistä samantien toisen itselleni. Ilman etukäteen ostettua lippua ei museoon nimittäin pääse. En ole mikään erityinen arkkitehtuurin tuntija tai edes ystävä, mutta kotimuseot ovat mielestäni aina mielenkiintoisia ja tämän lisähoukuttimena oli, että paikka kuului Unescon kohteisiin, joissa aina mielelläni vierailen. Täällä sai tutkia ja kurkkia kaikkiin huoneisiin aivan omaan tahtiin (mitä nyt museo oli menossa kiinni tiettyyn kellon aikaan). Väkeä riitti, mutta silti sanon samaa kuin muistakin mainitsemistani kohteista: tunnelma pysyi rauhallisena ja paikan kauneutta pystyi hyvin ihailemaan. Horta-museossa ei saa kuvata tai edes pitää puhelinta mukana, joten jos paikka kiinnostaa, on sinne paras suunnata se omin silmin kokemaan. Minä tykkäsin kyllä!