TÄYDELLINEN PÄIVÄ EDINBURGHISSA
Olen jo maininnut kuolemattoman rakkauteni Skotlantia kohtaan ja myös sen kuuluisin kaupunki Edinburgh on vienyt sydämeni. Voisin palata – ja nähtävästi palaankin – sinne aina vaan uudestaan ja uudestaan. Tämä taisi olla kuudes kertani. Olen kiertänyt päänähtävyydet aika lailla ainakin kerran ja tehnyt päiväretkiä sen lähialueille – ja tietysti startannut tai palannut roadtripeiltä. Edinburghissa järjestettiin aikanaan omaan alaani liittyvä tapahtuma useampana vuonna, mikä toki osaltaan selittää käyntikertojen määrää. Se oli myös kohde, joka kuuluu ensimmäisten soolomatkojen joukkoon, olen tutustunut siellä mukaviin ihmisiin ja voisi ajatella myös, että olen siellä käydyn keskustelun avulla saanut myös nykyisen päivätyöni. Kaupungissa viettämäni ajat ovat osuneet hyvin erilaisiin kohtiin elämässäni, ja siihen on kietoutunut siten hyvin monenlaisia muistoja ja tunteita.
Tällä kertaa vietin siellä yhden vuorokauden ystäväni kanssa. Aiemmat Skotlannin yöt oltiin majailtu Stirlingissä ja piipahdettu Murrayfield Stadiumilla keikalla. Koska lentäkentälle lähtö oli hyvin aikaisin aamulla, tultiin viimeiseksi yöksi Edinburghiin, ratikkalinjan lähettyville.
Stirlingistä saapuva juna jätti meidät aamulla Waverleyn asemalle, josta ensitöiksemme käveltiin majapaikkaan jättämään laukut. Sää oli lämmin ja aurinkoinen, joten ulkoilma-aktiviteetit kiehtoivat molempia. Hypättiin siis bussiin ja suunnattiin kasvitieteelliseen puutarhaan. Hehkutin vähän bussissa sen upeita kasvihuoneita, mutta heti portilla saatiin harmiksemme kuulla, että ne ovat nyt pidemmän aikaa remontissa. Toisaalta, auringonpaisetta ja raitista ilmaahan me haluttiinkin, joten lähdettiin tutkimaan laajaa puutarhaa. Sisäänpääsy puutarhaan on ilmainen, mutta olin kannatusmielessä ostanut kartan portilta. Lähinnä kuitenkin kuljimme sinne suuntaan mikä kiinnostavimmalta näytti.
Löytyi mm. kiinalaistyylinen lampi huvimajoineen, ruusutarha, hyötykasvitarha, taidetta, paikallisia kasveja ja japanilaisia puulajeja – ja kettu. Se raukka näytti olevan rakennustöiden ja ihmisten takia jumissa eräällä rakennusten rajaamalla alueella, yrittäen piiloutua varjoihin ja takajalkaa ontuen. Oltiin jo menossa poispäin, joten portilla sanoin ketusta työntekijöille ja heistä toinen menikin soittamaan asiasta jollekin. Toivottavasti kettu sai tarvitsemaansa apua.
Muutaman tunnin puistossa haahuilun ja eväiden syönnin jälkeen, suunnattiin bussilla kohta vanhaa kaupunkia. Siellä ihmispaljous pysätti. En ole koskaan nähnyt Royal Milea niin täynnä! Ei ihmekään, että hotellit olivat olleet kalliita.
Royal Mile on Edinburghin kuuluisin katu, joka kulkee vanhan kaupungin halki kukkulalla sijaitsevalta Edinburghin linnalta alas Holyroodin palatsiin asti. Kadun varsi on täynnä turisteille suunnattuja kauppoja ja ravintoloita, mutta myös mielenkiintoisia nähtävyyksiä ja pieniä kapeita kujia. Voin suositella vierailua kummassakin kohteessa ja katuun ja sen kujiin tutustumista – varsinkin jos paikalla on vähemmän ihmisiä kuin nyt.
Suunnattiin yhtä kapeaa kujaa pitkin Writers’ Museumiin, joka oli ollut omalla toivelistallani. En tiedä miten en ollut ennen tästä museosta kuullut, mutta vasta vähän ennen tätä reissua olin sen bongannut. Museo kertoo kolmen kuuluisan skotlantilaisen kirjailijan elämästä: Robert Burns, Sir Walter Scott ja Robert Louis Stevenson. Museo on mukavan pieni ja sijaitsee kauniissa, noin 400 vuotta vanhassa talossa. Sisäänpääsy on ilmainen.
Seuraavaksi käveltiin alas Grassmarketille, aukiolle, jonka laidassa on pubeja, ravintoloita ja kahviloita ja muutama putiikki – ja hyvä näköala linnalle. Aiemmilta matkoilta tutuksi on tullut mm. Mary’s Milk Bar, jonka jäätelö on taivaallista. Sinne oli nyt useamman kymmenen ihmisen verran jonoa, joten etsittiin rauhallisempi kahvila herkutteluun. Kävellessämme saimme käsiimme muutamia komediafestareihin liittyviä flyereita ja kahvin ja kakun lomassa tutkailimme niitä. Osaan Fringen näytöksistä voi ostaa lipun joko etukäteen tai ovelta. Vain etukäteen ostamalla tietää saavansa istumapaikan. Ovelta tulijat voivat joutua seisomaan, jos tilassa siihenkään on tilaa. Huomasimme, että eräs esityksistä olisi alkamassa lähettyvillä noin tunnin kuluttua. Ihan ex tempore päätettiin mennä sinne, kun lippujakin kerran vielä sai.
Esityksen alkua odotellessa käytiin kävelemässä läheisellä Greyfriars Kirkyardilla – tänne kannattaa kaikkien Potter-fanien suunnata, sillä hautakivistä voi bongata tuttuja nimiä! Vanha hautausmaa on muutenkin oikein kaunis. Muutaman askelen otettuamme kuultiin kirkosta hyvinkin menevää musiikkia ja päätettiin kurkistaa sisään. Siellä esiintyi parhaillaan Highland Voices -kuoro. Kuultiin konsertista vain ihan sen loppuosa ja tykättiin, joten kun meille selvisi, että myöhemmin illalla olisi toinen esitys, päätettiin suunnata sinne.
Joten, ensin naurettiin läpi Chris Scottin oikein hauskan stand up -esityksen ja sitten suunnaattiin takaisin kirkkoon konserttiin. En ole varsinaisesti kirkkoihminen, mutta tämän gospelkuoron energia oli tarttuvaa ja monet kappaleet ennestään tuttuja. Pääasiassa listalla oli tarttuvia soulklassikoita kuten Marvin Gayea ja Aretha Franklinia, mutta myös koskettavia balladeja. Kaikilla laulajilla oli mielettömän upeat äänet. Välillä liikutuin kyyneliin ja välillä tanssittiin käsillä rytmiä taputtaen. Aivan mieletön keikka tämäkin! Esitykset olivat hyväntekeväisyyttä varten ja suureksi harmiksemme he pystyivät ottamaan vain käteislahjoituksia, joten vähän noloina poistuimme. Emme olleet kertaakaan matkalla tarvinneet käteistä, joten sitä ei löytynyt pennyäkään lompakoista.
Suunnattiin seuraavaksi illalliselle ja mentiin Royal Milella sijaitsevan Bella Italia -ketjun ravintolaan. Ei ehkä mikään persoonallisin valinta, mutta saatiin pöytä heti ja ruoka oli herkullista. Viimeisen illan kunniaksi otettiin myös jälkiruoka. Päivä oli ollut loistava, mutta ei houkuttanut vielä palata hotellille. Muistelin, että olin joskus aiemmin nähnyt mainoksia kummituskävelykierroksista. Niitä googlatessamme päädyimme Ghost Bus Tourin sivuille ja sen kummemmin asiaa miettimättä, ostettiin vielä seuraavaan sellaiseen liput.
En nyt tiedä miten tuota kierrosta kuvailisin. Oli jo pimeää, joten oli loistava aika kaikille kummitustarinoille. Niitä saatiinkin kuulla reilun tunnin aikana useampia. Ja nauraa lisää, sillä oppaamme oli koomikko hänkin. Jos haluaa nähdä nähtävyyksiä, tämä ei ole se kierros mille kannattaa mennä. Jos haluaa jotain hauskaa ja ehkä vähän aivotonta, tämä voi olla juuri sopiva. Meille ystäväni kanssa se oli täydellinen päätös tälle muutenkin ex tempore -hengessä toteutetulle päivälle!