Ihastuttava Belfast
Kolmen Dublinissa vietetyn yön jälkeen oli aika napata matkatavarat mukaan ja hypätä junaan Connollyn asemalta. Kohteena: Belfast. Matka-aika oli noin kaksi tuntia. Jos en etukäteen tiennyt oikein mitään Dublinista ja Irlannista, niin Belfastista ja Pohjois-Irlannista tiesin vielä vähemmän. Mielenkiinnolla siis odotin mitä vastassa olisi.
Perille päästyämme napattiin ystäväni kanssa Uber majapaikkaan. Budjettisyistä oltiin päädytty täällä ottamaan kahden hengen huone ilman omaa kylpyhuonetta hostellista ja se olikin oikein hauska tapa majoittua näin vanhempanakin. Jouduttiin hetki odottelemaan muiden matkaajien kanssa paikan olohuoneessa sisäänkirjautumisen alkamista. Vietettiin pari tuntia hostellilla leväten, eväitä syöden, ja keittiön pöydällä palapeliä tehden. Sitten oli aika suunnata hämmästelemään kaupunkia. Aika lailla heti kun astuin hostellin ovesta pihalle, huomasin tykkääväni kaupungista. En tiedä mikä siinä oli, Dublinista en tuntunut saavan minkäänlaista otetta ja tämä kaupunki tuntui hurmanneen jo ennen kuin olin oikeastaan edes nähnyt mitään.
Ensimmäinen etappi oli kulkea lyhyt matka bussilla keskustaan – matkan pystyi maksamaan pankkikortilla täppäämällä sisään astuessa. Jäätiin bussista vaihtaaksemme Titanic-museolle menevään ratikkaan, mutta tehtiin pieni detour. Otiin nimittäin bongattu bussin ikkunasta Belfastin valtavan kokoinen ja valtavan komea kaupungintalo. Kierreltiin hetki sen pihalla ja kurkattiin avoimista etuovista sisään. Paikka näytti ihan palatsilta!
Titanic-museoon on helppo mennä ratikalla, mutta toisin kuin busseihin, siihen pitää muistaa ostaa liput pysäkillä olevista automaateista. Aikaa meillä kului museossa kolme tuntia, ja jos porukkaa olisi ollut vähemmän, olisi varmaan mennyt vieläkin kauemmin. Nyt ei ihan kaikkia mielenkiintoisia tekstejä ja esineitä jaksanut jäädä tutkimaan, kun olisi pitänyt jonottaa, ja sitten joku hengitti niskassa, mutta se ei onneksi juurikaan haitannut, sen verran hyvin tehty ja upea museo oli – enkä tiedä kuinka paljon enemmän kaikkea olisin edes kyennyt vastaanottamaan. Museo lähtee liikkeelle Belfastin historiasta pellava- ja laivanrakentamokaupunkina. Sitten siirrytään laivan rakentamiseen ja itse Titanicin rakentamiseen, niin työläisten kuin varustamon omistajien näkökulmasta. Esitellään matkustajia ja henkilökuntaa, laivaa ja sillä matkustamista. Ja sitten päästään itse onnettomuuteen ja sen seurauksiin ja kyllä, liikutuin kyyneliin. Vierailu ei vielä kuitenkaan pääty tähän, vaan kertoo seuraavaksi siitä miten laivojen turvallisuutta parannettiin onnettomuuden jäljiltä – osa näistä on edelleen voimassa olevia säännöksiä – ja hylyn etsintään ja löytymiseen.
Lopuksi pääsee vielä rakennuksen ulkopuolella vähän matkan päässä olevaan laivaan sisään. Tämä laiva oli alus, jolla matkaajia kuskattiin Cherbourghista Titaniciin ja se on monien vaiheidensa jälkeen nyt restauroitu siihen asuun missä Titanicin matkaajat tunnistaisivat. Lyhyesti: Todella kattava kokonaisuus ja tykkäsin museosta kovasti! Ja olin niin sen lumoissa, että en ottanut varsinaisessa museossa yhtään ainutta valokuvaa.
Tätä kaikkea oli hyvä mennä sulattelemaan illalliselle. Meidän valinta oli italialaista ruokaa tarjoileva Chubby Cherub, jonka sisustus oli hyvällä tavalla överi. Illalla istuttiin vielä hetki tekemässä palapeliä ja iltateetä juomassa.
Seuraavana päivänä palattiin City Hallin pihaan lounaseväiden kera kun haettiin oman postauksensa ansaitsevan Giant’s Causeway -retken jälkeen Tescosta perus-brittiläinen meal deal (eli mun kohdalla 4 punnalla falafel-wrapit, vitamiinivesi ja pieni pussi salt & vinegar -sipsejä). Sillä kerralla mentiin myös City Halliin sisälle vessaan ja siinä tulikin käveltyä sisätiloissa sitten vähän pidempikin matka. Rakennuksesta löytyy myös kahvila ja kaupungin historiaa käsittelevä museo, joka vaikutti ihan mielenkiintoiselta.
Lounaan jälkeen suunnattiin erään keskustan ostarin näköalatasanteelle ja sieltä näkyikin pitkälle moneen suuntaan. Kaupungin toisella laidalla kohoaa vuoria ja toisessa suunnassa näkyy meri ja sataman korkeat keltaiset laivanrakennustornit. Keskustasta siirryttiin bussilla kasvitieteelliseen puutarhaan ja sen ilmaiseen Ulster-museoon.
Museo oli hieman outo. Siitä tuntui puuttuvan punainen lanka ja sieltä löytyi kaikkea Irlannin syntyhistoriasta dinosauruksen luurankoon ja muumioihin sekä lähihistorian levottomuuksiin. Museon kahvilasta sai erinomaiset flat whitet. Niiden voimin siirryttiin kiertämään puutarhaa. Siellä olisi ollut kaksikin ilmaista kasvihuonetta, mutta ne molemmat olivat harmillisesti menneet juuri kiinni (aukioloajat ovat lyhyet, joten tarkista nämä jos ne kiinnostaa). Puutarhan ruusutarha oli kuitenkin upeassa kukassa! Matkalla hostellille käytiin myös ihailemassa yliopistorakennusta. Hiippailtiin hetki myös sisätiloissa, sillä ovi ole jälleen kerran kutsuvasti auki.
Pienen lepohetken jälkeen suunnattiin vielä illalliselle Fibber Magees -ravintolaan. Ruoka ei ollut valitettavasti kovin kummoista, mutta paikan tunnelma oli kiva. Alakerran pubissa on iltaisin perinteistä live-musiikkia ja jäätiin sitä hetkeksi kuuntelemaan.