Kanervanummia Wicklow’ssa
Dublin on tietenkin vain yksi pala Irlantia ja itselleni oli tärkeää, että pääsisin näkemään maasta muutakin kuin pääkaupungin. Auton vuokraaminen olisi tuonut paljon mahdollisuuksia, mutta yhden päivän takia emme sitä viitsineet tehdä ystäväni kanssa tehdä, varsinkin kun kumpaakaan ei houkuttanut ajaa ”väärällä” puolella kapeita teitä pitkin. Onneksi Dublinista järjestetään monenlaisia päiväretkiä – ja päivässä ehtii kohtuullisen kauaskin. Meidän valinta osui kuitenkin lähellä Dublinia sijaitsevaan Wicklow’hun. Monista retkenjärjestäjistä päädyimme Wild Wicklow’n kierrokseen ja olimme reissuun todella tyytyväisiä. Mitä kaikkea siis näimme?
Dublinin läpi ajaessamme opas osoitti kaupungin nähtävyyksiä ja kertoi paljon kaupungin historiasta, lähihistoriasta ja nykypäivästä. Koska tosiaan maa oli entuudestaan meille aika vieras, tuntui että oppi paljon. Oppaan tyyli oli myös hyvä, informatiivinen ja samalla rento ja hauska. Päivän aikana opimme lisää myös Wicklow’n ja koko Irlannin historiasta ja perinteistä – kaikkea en varmasti enää edes muista.
Ensimmäinen varsinainen pysähdys oli Victoria Hill. Kuljimme näköalapaikalle oppaan perässä ja sieltä meille osoitettiin tämän meren rannalla sijaitsevan Irlannin Beverly Hillsin kuuluisimpien asukkaiden koteja – Bono, Enya ja Van Morrison ainakin. Sen jälkeen meillä oli hetki vapaata ja ystäväni kanssa kävelimme hieman Victoria Hillin kauniissa puistossa. Paikalla oli myös kivan näköinen ja suositun oloinen kahvila.
Skippasimme kuitenkin sen, koska seuraavaksi pysähdyimme kahvitauolle Avoca Weaversin tiloihin. Paikka oli putiikin ja kahvilan yhdistelmä, ja jossain käsittääkseni oli myös se alkuperäinen kutomokin, mutta sitä en löytänyt. En ole varsinaisesti shoppailija ja silloinkin kun olen, tykkään kierrellä kirpputoreilla, mutta tämä kauppa oli kyllä oikein hurmaava. Paikan sisäänostajan tyyli osui aikalailla yksiin omani kanssa. Mitään en kuitenkaan ostanut – paitsi kahvilasta, josta otin kahvin ja gluteenittoman skonssin, kun sellaisen löysin.
Mun vatsani ei vuosiin sietänyt ollenkaan gluteenia, mutta nykyään pystyn sitä tietyissä rajoissa onneksi syömään taas, mutta aina jos mahdollista, valitsen gluteenittoman vaihtoehdon – jotta voin syödä gluteenia huoletta silloin kun vaihtoehtoa ei ole. Olen myös vegaaniuteen kallellaan oleva kasvissyöjä, joten ajoittain sopivan ruoan löytäminen voi olla hieman vaikeaa.
Maisemat muuttui, kun pysähdyksen jälkeen suunnattiin bussilla ylöspäin. Tuli vähän Skotlanti mieleen: kanervanummia kumpuilevassa maastossa. Kanervat olivat ihanasti parasta aikaa kukassa ja nummilla siten kaunis violetti sävy. Nämä olivat niitä Wicklow’n vuoria.
Tehtiin alueella pari pysähdystä ihan vain, jotta saimme ihailla maisemia. Nämä olivat kaikessa lyhyydessäänkin ehkäpä omia suosikkihetkiäni tältä päivältä. Silmänkantamattomiin kukkuloita ja kanervia ja saniaisia – ja sininen taivas. Missään ei näkynyt mitään modernia ihmisen rakentamaa, ei teitä eikä sähköjohtotolppiakaan. Täällä on kuulemma kuvattu paljon menneisyyteen sijoittuvia elokuvia ja sarjoja, mm. Braveheart. En siis ollut ainoa, jonka mielestä paikka toi mieleen Skotlannin ylämaat.
Retken lounasstoppi oli hieman oudossa hotellissa, joka tuli äkkiä täyteen, kun paikalla oli myös kymmenittäin motoristeja. Täällä oma ruokavalioni hankaloitti asioita lisää sillä valikoima oli kovin liha- ja kalapainotteista, ja pieni kasviskeittolounaani ei riittänyt viemään nälkää. Hain siis läheisestä hieman kioskia isommasta ruokakaupasta vielä lisäevästä bussiin.
Lopuksi pysähdyimme Glendaloughissa. Siellä kierreltiin oppaan kanssa raunioituneen luostarin alueella. Vanha hautausmaa oli kaunis, kuten mielestäni vanhat hautausmaat yleensäkin ovat. Siellä oli paljon kelttiläisiä ristejä. Opin, että tuo kuuluisa symboli on ajalta, jolloin aurinkoa palvova pakanauskonto alkoi sulautua kristinuskoon (risti ja aurinko yhdessä). Alueella oli myös yli tuhat vuotta vanha korkea ja kapea torni. Se oli toiminut niin kellotornina, tähystystornina viikinkien varalta kuin aarteiden säilytyspaikkana ja munkkien turvapaikkana hyökkäysten aikana. Vastaavia torneja on useita kymmeniä ympäri Irlantia.
Lopuksi kävelimme vielä ystäväni kanssa läheisen järven rannalle. Kioskista ostetut kauralattet kourassa katselimme tyyntä järveä ja sen rannoilta kohoavia vuoria. Ja sitten olikin aika palata bussille ja takaisin Dubliniin. Päivä oli ollut antoisa ja samalla olimme niin väsyneitä, että illalliseksi haimme hotellin läheltä kaupasta kuppinuudelit ja karkkia ja vietimme rauhallisen loppuillan.