SINGAPOREN ILMAISIA NÄHTÄVYYKSIÄ
Singaporella on kalliin kaupungin maine, mutta siellä on myös paljon mielenkiintoista nähtävää, joka ei maksa mitään. Rahaakin maassa saa toki palamaan, jos niin haluaa – luksushotelleja, hienoja ravintoloita ja merkkiliikkeitä löytyy niitä etsiville – eikä matkustaminen sinne tietenkään ole ilmaista huvia. Perushintatason arvioisin lyhyen vierailuni aikana olevan aika samalla tasolla kuin Suomessa.
Kävi niin, että 11-tunnin välilaskuni venyikin aikalailla tasan 48 tuntiin. Lentoni eteenpäin Australian Darwiniin peruttiin siellä riehuneen syklonin takia ja kaupungin lentokenttä suljettiin kahdeksi päiväksi. Hyvä niin, sillä en erityisemmin olisi halunnutkaan kokeilla onneani myrskyyn lentämällä. Singapore Airlines tarjosi mukisematta hotelliyöt ja ateriat hotelilla sekä taksikyydit kentältä sinne ja takaisin. Kunhan nyt ensin löytyi oikea tiski, jolta asiasta kysellä. Matkustin periaatteessa käsimatkatavaroilla, mutta olin viime hetkellä päättänyt laittaa isomman kabiinilaukkuni ruumaan, kun sellainen lipun hintaan kuului. Oma seikkailunsa olikin sitten saada se takaisin tullin toiselta puolelta, koska olin siis itse jo poistunut rajan yli maahan kaupunkipäivää varten. Sekin järjestyi, vaati vain jonottelua useammassa kohdassa ja kaikkinensa taisinkin viettää lentokentällä lähemmäs neljä tuntia. Mutta sitten olikin aika miettiä, että mitä tekisin eteen tupsahtaneen illan ja seuraavan kokonaisen päivän aikana!
Kun olin saanut huoneeni ja syönyt hotellin italialaisessa ravintolassa illallisen (ei olisi ollut oma ykkösvalintani Singaporessa, mutta ilmainen ruoka on ilmaista ruokaa), suuntasin ensimmäiseen ilmaiseen aktiviteettiin mitä kaupunki tarjosi: Marina Bay Sandsin valoshow’hun. Otin samalla haltuun Singaporen kattavan MRT-metroverkon. Pankkikorttia porttiin vilauttamalla pääsi kätevästi kulkemaan ja hintaa yhdelle matkalle tuli vähän reilu 2 euroa.
Paikalla oli paljon väkeä ja juuri shown alkaessa sain puhelun lentoyhtiötä, jossa vahvistettiin uuden lennon aika, joten missasin alun kun jouduin juoksemaan ostoskeskukseen sisään, että kuulin mitään puhelusta. Kaikesta tästä huolimatta esitys teki minuun vaikutuksen ja seurasin sitä ihan haltioissani. En ollut oikein tiennyt mitä odottaa. Voi olla, että osa liikutuksestäni selittyi jännittävällä päivällä, mutta shown aikana jotenkin iski kunnolla tajuntaan, että täällä mä nyt olen, sillä matkalla, jota olen odottanut kuukausikaupalla. Jäin vielä ihastelemaan yön pimeydessä valoissa kylpevää kaupunkia hetkeksi ennen kuin suuntasin hotelliin yöunille.
Seuraavana päivänä, erinomaisen hotelliaamiaisen jälkeen, päätin aloittaa siitä mihin edellinen päivä oli päättynyt ja suuntasin metrolla Buddha Tooth Relic -temppelille. Siellä oli käynnissä resitaatio, joten en juurikaan kuvannut. En jotenkin tykkää kuvata ihmisiä, jotka harjoittavat uskontoaan, joten pidin puhelimen taskussa. Joissakin kohti temppeliä kuvaaminen oli kiellettykin, mm. nimessäkin olevan Buddhan hampaan huoneessa. Temppelissä oli paljon vierailijoita, mutta tunnelma oli silti yllättävän rauhallinen. Polvet ja olkapäät tulee olla peitetty, mutta paikanpäältä saa niin huiveja kuin saronkejakin lainaan. Kietaisin siis ruskean kankaan shortsieni päälle ja sisään vaan. Temppeliin on ilmainen sisäänpääsy eikä vaatelainakaan maksa mitään. Ylempiin kerroksiin vievän hissin jonossa vaihdoin muutaman sanan paikallisen naisen ja tämän äidin kanssa ja he toivottivat minut lämpimästi tervetulleeksi Singaporeen.
Temppeliä vastapäätä oli Ya Kun Kaya Toast -ketjun kahvila. Hotelliaamiaisen jälkeen ei ollut nälkä, mutta teki mieli juoda kupillinen kopia. Mielelläni olisin suosinut pienempiä kahviloita, mutta koska en edelleenkään omistanut yhtään käteistä enkä oikein osannut sellaista nostaa näin lyhyelle vierailulle, menin sellaisiin, joissa tiesin korttimaksun toimivan. Kahvia juodessani päätin kävellä Chinatownin kapeiden kujien läpi MRT-asemalle ja suunnata kohti Sentosan saarta.
Chinatownista ostin leipomosta lotustahnalla täytetyn moon cake -leivoksen mukaani. Tämä ei todellakaan ollut erityisen edullinen, mutta olen kerran aikaisemmin saanut syödä aitoa moon cakea ja pidin siitä niin, että kun nyt näin sellaisen ajattelin, että tartun tilaisuuteen. Moon cake -leivoksia syödään perinteisesti keski-syksyn-juhlan aikaan, jolloin niitä myös annetaan lahjaksi muille. Täältä sellaisia löytyi leipomon perältä näin sesongin jälkeenkin. Sorruin myös ostamaan pienen lucky cat -koristeen yhdestä turistikojusta. Minulla on tapana ostaa matkoiltani tuliaiseksi aina joulukoriste. Nyt laukuissa on niin rajallisesti tilaa, että en uskaltanut ostaa tältä ensimmäiseltä pysähdykseltä mitään isompaa koristetta, mutta ajattelin, että tämä pieni narunpäässä keikkuva kissa käy yhtä lailla joulukoristeesta kuin onnea tuovasta maskotista matkan aikana.
Sentosan saarella en myöskään ollut aiemmin käynyt, joten uusien nähtävyyksien tutkiminen Singaporessa jatkui tänäänkin. Saari on tunnettu ennen kaikkea huvipuistoistaan, mutta niihin en ollut suuntaamassa. Saarelle pääsee köysirataa pitkin tai monoraililla, mutta minä päätin jälleen kerran kävellä. Jos käyt Singaporessa lähiaikoina, en kuitenkaan suosittele tätä, vaikka se ilmaista olikin. Myös täällä rantaa pitkin kulkeva reitti on isolta osalta remontissa ja jälleen kerran tallustin työmaa-aidan ja autotien välissä. Perille kuitenkin pääsin. Itse saarella kulkee sekä busseja että vaunumaisia shuttleja, joiden käyttö on ilmaista. Hyppäsin siis sellaisen kyytiin ja suuntasin Palawan Beachille.
Sentosan rannat on ihmisen rakentamia, mutta kauniita ne ovat silti – pääsee hetkessä kaupungin vilinästä paratiisirantamaisemiin. Palawan Beachiltä pääsee pientä riippusiltaa vielä pienemmälle saarelle, jonka sanotaan olevan Kaakkois-Aasian eteläisin piste. Näin maininnan tästä jo ennen matkaani ja jollain oudolla tavalla rakastan tällaisia pisteitä, joten olin iloinen, että nyt pääsin siellä käymään. Asian paikkansapitävyys on kyllä kiisteltyä, sillä tosiaan Singapore itsessään on jo saari, jolloin aidompi eteläisin piste olisi jossain mantereen puolella Malesiassa. Tosin, sanotaanhan Nordkappiakin Euroopan pohjoisimmaksi pisteeksi, vaikka sen vierestä löytyy vielä pohjoisemmaksi menevä niemenkärki. No, niin tai näin, siellä kävin ja se tuntui hauskalta. Sen jälkeen huitaisin uikkarit päälle ja kävin meressä uimassa ja olin oikein tyytyväinen parin tunnin rantalomaani.
Ennen Sentosalta poistumista kävin vielä Siloso Sky Walkilla katsomassa maisemia ja syömässä moon cakeni. Takaisin kaupunkiin palasin monorailin kyydissä, sillä saaren puolelta siihen hyppääminen on täysin ilmaista. Lepo- ja illallistauon jälkeen suuntasin hotellilta vielä kerran kaupungin sykkeeseen. Palasin tällä kertaa Gardens by the Bay’hin katsomaan kaupungin toisen ilmaisen valoshown: Supertree Groven Garden Rhapsodyn, jossa superpuut valaistaan musiikin tahdittamana. Paikalla oli paljon ihmisiä ja ne jotka eivät mahtuneet puiden juuressa oleville tasanteille, istuivat tai makasivat kulkuväylillä taivasta kohti tuijotellen. Siellä minäkin siis pötkötin muiden mukana ja kokemus oli ihan hauska!
Jos johonkin piti jäädä jumiin, niin Singapore ei ollut ollenkaan hullumpi paikka sille! Tämän totesivat muutkin, kun seuraavana aamuna jonotimme taksikyytejämme kentälle ja kohti Darwinia.