Kivikehää etsimässä
Joskus on hauska rakentaa reissu niin, että on joku tietty kohde, jonka ympärille kaikki rakentuu – ei niinkään maa tai kaupunki laajemmassa mittakaavassa. Silloin vastaan tulee yleensä aina kaikenlaista mielenkiintoista. Tänä kesänä tein itseasiassa kaksi ulkomaanreissua tällä periaatteella. Toinen rakentui Oasiksen konsertin ympärille – tästä lisää myöhemmin – ja toinen siihen, että kerran googlatessani kivikehiä, huomasin, että eteläisestä Ruotsista löytyy sellainen myös. Sinnehän oli päästävä!
Kasattiin reissu aika nopeasti kasaan ja päätettiin pitää budjetti pienenä. Kohde oli selvä: Ales stenar Skånessa. Katsottiin mihin väliin reissu sopisi ja varattiin lautat Tukholmaan, meille ja meidän sähköautolle. Mies varasi matkan varrelta sopivat majoitukset ja sitten jo mentiinkin. Meillä on ollut täyssähköauto nyt reilun kaksi vuotta ja ollaan ajettu sillä runsaasti kotimaanreissuja ja parin viikon lenkki Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa. Jos sähköauton kanssa reissaaminen kiinnostaa, voin kirjoittaa siitä ihan oman juttunsa.
1. päivä ja 2. päivä
Meille sopiva yölautta oli täynnä, joten matkattiin Tukholmaan päivälautalla. Oli hyvä, helteinen sää, joten iso osa vietettiin aurinkokannella lukien ja trubaduuria kuunnelleen ja hytissä päikkäreitä nukkuen. Kaikkinensa päivälautta oli hivenen tylsä, mutta ihan toimiva. Kesäöissä onneksi riittää valoa myöhään. Ajettiin nimittäin Tukholmasta laivan saavuttua vielä useampi tunti etelään ja majoituttiin Airbnb:n kautta varatussa puutarhamajassa.
Seuraavaan päivään kuului paljon ajoa, mutta ehdittiin myös hieman katsoa nähtävyyksiä. Pistäydyttiin nopeasti Kalmarissa ja jatkettiin sitten sillan yli Öölantiin. Siellä suunnattiin etelään, Unescon maailmanperintöalueelle, jossa käytiin uimassa. Huomattiin myös kyltti riimukivestä ja ajettiin katsomaan sitä. Kivi nökötti kaikessa rauhassa keskellä peltoa. Sen kylkeen kaiverretut riimut oli korostettu punaisella värillä, joten kuviot olivat hyvin näkyvissä. Öölannissa pysähdyttiin vielä lopuksi kahvilaan. Löydettiin tosi kiva creperie, joka toimi keramiikkapajan yhteydessä.
Skåneen tultaessa maisemat muuttuivat kumpuileviksi pelloiksi. Oli oikein kaunista. Suomen helteiden sijaan lämpötila oli kahdenkympin paikkeilla kylmän tuulen kera, joten hupparille oli käyttöä. Simrishamnissa majoituttiin leirintäalueella omaan telttaan. Tuuli oli melkoinen ja korvatulpista huolimatta yöllä heräilin siihen, kun teltta nitisi ja natisi, mutta ehjänä pysyi.
3. päivä
Seuraavana päivänä tuuli jatkui ja hieman pelättiin teltan puolesta, mutta siellä se edelleen pystyssä nökötti, kun illalla sen luokse palattiin. Päivän ensimmäinen kohde oli Glimmigehus – pieni 1500-luvulta säilynyt linna. Paikka toi etäisesti mieleen Turun linnan, eikä se varmaan ihme olekaan, kun samalta aikakaudelta ovat. Tämä paljon pienempi toki. Sieltä ajettiin katsomaan sitä kivikehää, sitä minkä takia reissuun oli lähdettykin. Yllätys oli melkoinen, kun päästiin lähelle. Alue oli valtavan suosittu ja sen parkkipaikka oli loppumaton. Jos oltaisiin tutkittu asiaa kotona enemmän, olisi tämä varmasti selvinnyt jo etukäteen, mutta me suunnattiin paikalle vain mun aiemmin näkemäni maininnan ja googlemapsin avulla.
Saatiin auto parkkiin ja liityttiin muiden alueella vaeltavien ihmisten sekaan. Reitti kiville kulki kauniin pienen kylän läpi – kahvilafaneille tiedoksi, että kiinnostavia löytyi reitin täältä useampikin – ja sitten ruohikkoisten hiekkadyynien poikki meren avautuessa taustalla. Lopulta kivikehä ilmestyi näkyviin. Paikka kuhisi ihmisiä, mutta kun päästiin lähemmäs suljin silmäni ja aistin paikan energiaa. Painoin kämmeneni kiveä vasten ja sormenpäitä kihelmöi. Mietin miten upea laivanmuotoinen kivikehä olisikaan, jos sen saisi kokea yksin. Mietin mitä kaikkea viikinkiajalta säilyneet kivet olivatkaan nähneet. Ales stenar oli siis vaikuttava, ihmismäärästä huolimatta. Jos kivikehät kiinnostaa, niin tänne kannattaa kyllä tulla, mutta odotukset kannattaa asettaa ehkä hieman alemmaksi.
Alueella oli myös muuta nähtävää, joku satama ainakin, mutta me suunnattiin tässä kohtaa takaisin autolle. Budjettireissulla kun oltiin, niin kokattiin läheisellä picnic-alueella trangialla lounasta ja jatkettiin sitten eteenpäin. Pienten maalaisteiden varrella on kauniit maisemat: suloisia pieniä asukaskeskittymiä, kumpuilevia viljapeltoja, hedelmätarhoja, lehtometsiä ja meri.
Kivikehää lähellä oleva Kivik on tunnettu omenatarhoistaan, ja me mentiin tutustumaan yhteen niistä, Kiviks Munsteriin. Käytiin ensin viereisessä kahvilassa ja vietettiin sitten hetki Munsterin puutarhassa, tutkittiin mehun valmistuksessa käytettävien laitteiden näyttelyä ja ostetiin myös erilaisia omenamehuja mukaan. Ennen teltalle palaamista käytiin vielä Simrishamnin keskustassa. Sekin oli oikein viehättävä pienine putiikkeineen ja ravintoloineen. Olin matkalla ruokakauppaan ilta- ja aamupalatarpeita hakemaan, mutta harhauduin ostoksille myös teekauppaan, kun sellainen eteen tuli. Juon paljon teetä ja irtoteepussit on useammallakin reissuilla toimineet kivoina (jonkin aikaa säilyvinä) matkamuistoina.
4. päivä
Aamulla purettiin teltta ja pakattiin auto. Oli aika lähteä pohjoista kohti. Ensimmäinen stoppi oli aivan leirintäalueen lähellä. Googlemaps oli nimittäin paljastanut, että paikasta löytyy mielenkiintoinen kallio ja halusin tietysti nähdä sen. Rämmin mapsin opastama hyvin kapeita polkuja pitkin metsään – ja löysin paikan juuri kun olin menettämässä toivoni! Kalliomaaperässä oli aaltomaista kuviota suhteellisen laajalla alueella. Maa on tässä kohtaa ollut miljoonia vuosia sitten muinaisen meren rantahiekkaa ja aaltojen hiekkapohjaan jättämä kuvio on vuosituhansien saatossa kovettunut kallioksi. Todella jännä paikka!
Oltiin myös bongattu ilmainen arboretum ja ajettiin sinne seuraavaksi. Paikka oli lopulta aivan Kiviks Munsterin vieressä, joten jos tällä suunnalla liikkuu, kannattaa tsekata molemmat samalla kertaa. Näytti siltä, että paikalla oli oikeastaan kaksi arboretumia. Kierreltiin hetki niistä toisessa. Kaunista, vaikkei erityisen pieteetillä hoidettua, ja todella rauhallista – paikalla ei ollut ketään muita.
Pysähdyttiin vielä jossain kohtaa ennen Kristianstadia kävelemään lehtipuumetsässä. Etsittiin vesiputousta ja löydettiinkin sellainen. Vettä ei vaan virrannut kovin paljoa, joten putous ei ollut niin näyttävä kuin se olisi voinut olla. Vesiputouksen myötä sanottiin heipat Skånelle. Seuraava pysähdys oli uinti- ja kahvilastoppi Jönköpingissä ja sieltä matkattiin yöksi Vadstenaan. Lähdettiin siellä vielä iltakävelylle. En tiennyt kaupungista mitään etukäteen ja ensivaikutelma oli todella positiivinen. Kaupunki vaikutti todella eloisalta – ravintoiden terassit oli täynnä, oli livemusiikkia, vanhojen autojen kokoontuminen ja ihmisiä puistoissa piknikillä tai muuten viettämässä iltaa. Käveltiin vanhan luostarin raunioille, katseltiin muita komeita rakennuksia ja käveltiin suloisia kujia pitkin takaisin pihamökkiimme (toinen Airbnb-löytö). Todella symppaattinen paikka.
5. päivä
Ihana Airbnb-emäntämme teki meille aamupalankin! Tämän reissun paikoista tuli olo, että oltiin Airbnb:n ytimessä: molemmissa kohteissamme ihmiset vuokrasivat kotiinsa kuuluvaa ylimääräistä tilaa kohtuulliseen hintaan matkaajille. Näistä jäi oikein positiivinen fiilis kaikin puolin!
Aamupäivä vietettiin Vadstenassa. Käytiin kaupungin linnassa, joka oli pienempi kuin odotimme ja sitä myöten hieman pettymys. Linna on osa kaupunkilaisten elämää ja nytkin osa normaalisti avoinna olevista tiloista oli suljettu näytelmäharjoitusten vuoksi. Käytiin kunnon turisteina turistijuna-ajelulla, joka oli yllättävän näppärä tapa saada tietoa kaupungista ja sen historiasta, samalla kun näkee sen päänähtävyydet – varsinkin jos on hieman liikuntarajoitteinen, kuten minä valitettavasti tällä hetkellä. Viimeiseksi pelattiin vielä kierros minigolfia – rata oli haastava ja hauskalla tavalla erilainen kuin perinteiset minigolfit. Oma tulokseni ei ollut kovinkaan hyvä, mutta en ole myöskään hetkeen nauranut näin paljoa minigolfia pelatessani.
Illaksi oli ehdittävä Tukholmaan ja lauttaan, mutta lähdettiin Vadstenasta niin, että voitiin pysähtyä myös Linköpingin kauniissa vanhassa kaupungissa. Köpsöteltiin siellä hetki ja käytiin syömässä isot vohveliannokset Vaffelstugassa – myös gluteenittomia vohveleita saatavilla! Matkan viimeinen stoppi oli motarin varrella kun haettiin Chopchopista nuudeliannokset mukaan. Oltiin löydetty tämä pikaruokaketju edellisellä autoreissulla Ruotsin läpi ja olin jo reissun alussa sanonut, että haluan syödä tälläkin reissulla siellä kerran. Ruoat pysyi lämpimänä siihen asti, että päästiin satamaan ja siellä autojonoon. Siinä ehti hyvin syödä ja vatsa täynnä ruokaa, uni tuli hytissä nopsaan – kunhan olin ensin ehtinyt ihailla auringonlaskua saaristossa.
