Córdoban mystinen Mezquita
Punavalkoisia kaaria silmän kantamattomiin. Auringon säteitä ja varjoja. Valtava määrä ihmisiä ja puheensorina, joka väistämättä on joka puolella, vaikka kukaan ei erityisesti meluakaan. Istahdan penkille ja annan katseeni kiertää pylväästä toiseen. Sitten suljen silmäni ja hengitän paikan pitkää historiaa sisääni. Tämä on ollut monille pyhä paikka, ja se jotenkin tuntuu väreilevän ilmassa.
Pidin Sevillasta paljon, mutta taisin ehkä vähän rakastua Córdobaan. Täällä voisi vallan hyvin yöpyäkin, mutta itse tein tänne retken Sevillasta. Junamatka kestää hieman alle tunnin ja junia kulkee useaan. Yllätyksekseni Córdobassa oli paljon nähtävyyksiä auki pitkälle iltaan, joten työpäivän jälkeiselläkin retkellä onnistuin näkemään vaikka mitä!
Se miksi Córdobaan tulin oli Mezquita. Tämä moskeija-katedraali on valtava rakennus, jolla on pitkä historia. Mezquita toimii tällä hetkellä katolisena kirkkona, mutta pitkän historiansa aikana sitä ovat hallinneet niin muslimit kuin kristitytkin. Satojen vuosien ajan, jokainen sitä hallinnut taho on laajentanut ja koristanut paikkaa lisää, tuhoamatta kuitenkaan aiemmin rakennettua.
Ja kieltämättä jotain pyhää paikassa tuntui olevan, vaikken kuulukaan mihinkään yllämainittuun uskontokuntaan. Loputtomalta tuntuvat pylväät, holvikaaret, kerroksittain olevat koristeet. Kiersin alueen pariin otteeseen kaikessa rauhassa, istuin ja fiilistelin. Ihmettelin. Ja pihalla tuoksuivat täälläkin makeat appelsiininkukat.
Vierailun jälkeen sukelsin taas päämäärättömästi vaeltelemaan vanhan kaupungin kujille, jotka olivat täällä, jos mahdollista, vieläkin sokkeloisempia ja tunnelmallisempia kuin Sevillassa. Kävin pyörähtämässä eräässä museossa sisällä, kun se sattui kohdalle ja oli yhä auki. Paikka näytti taidemuseolta, mutta olikin härkätaistelumuseo – poistuin niin nopeasti kuin kehtasin, henkilökunta oli oikein ystävällistä ja he kertoilivat minulle näyttelyistä englanniksi, mutta härkätaistelut ovat kuitenkin itselleni eettisesti niin vaikea asia, että en voi sanoa viihtyneeni museossa.
Seuraava löydökseni, Córdoban pieni mutta sitäkin antoisampi arkeologinen museo oli puolestaan sellainen helmi, joita on ihana löytää matkoilta. EU-kansalaiset pääsevät sisään ilmaiseksi (ota passi siis mukaan), mutta ei sisäänpääsy maksu ole muillekaan kallis (1,5€). Museo on juuri sopivan kokoinen, jotta sen jaksaa kulkea kevyesti vielä illallakin. Kellarista löytyvän roomalaisen teatterin rauniot olivat hienot.
Lopuksi ostin katukojusta pari höyryävän kuumaa churroa kanelilla ja istahdin katukivetykselle katsomaan Córdoban Santa Semana -kulkuetta. Ei ollut kiire mihinkään. Illan pimetessä, kävelin takaisin asemalle ja matkasin junalla taas Sevillaan.