Sevilla – aurinkoa ja appelsiininkukkia

Bussi saapui Sevillaan noin seitsemän aikaan illalla ja vastassa oli kaaos. Matkaa suunnitellessani olin autuaan tietämätön siitä, että perillä odotti Santa Semana, pääsiäistä edeltävä pyhä viikkoa kymmenine kulkueineen, ja mitä se käytännössä tarkoitti. Kirjoittelen tästä joka keväisestä tapahtumasta myöhemmin erikseen, mutta keskitytään nyt siihen mitä Sevilla tarjosi tapahtuman ulkopuolella eli sen perinteisempiin nähtävyyksiin.

Saavuin Sevillaan Lissabonista. Muut Portugalin reissun matkaseuralaiset palasivat kotiin lentäen, hieman eri päivinä, mutta minä otin aikani ja päätin suunnata kotiin läppäri kainalossa maata pitkin. Ensimmäinen etappi oli matkata bussilla Lissabonista Sevillaan. Bussimatka kesti noin kuusi tuntia ja kulki ensin takaisin Algarven alueelle, ennen kuin siirtyi rantaa seuraillen rajan yli Espanjaan. Rakastan maata pitkin matkustamista, joten vietin suurimman osan matkasta täysin tyytyväisenä musiikkia kuunnellen ja ikkunasta maisemia katsellen. Bussi pysähteli muutamassa eri kaupungissa, joissa ihmisiä sekä jäi kyydistä että nousi kyytiin. Tehtiin myös pari huoltoasemapysähdystä, joiden aikana pääsi vessaan, noukkimaan eväitä ja jaloittelemaan.

Kevättä voin ensinnäkin Santa Semanan ulkopuolella suositella ajankohdaksi täysin sydämin. Maalis-huhtikuun taitteen aurinkoinen ja lämmin keli hemmotteli joka päivä ja täällä oli paljon lämpimämpää kuin edellisellä viikolla Portugalissa tai loppuviikolla Barcelonassa. Appelsiinin kukkien täyteläisen makea tuoksu leijaili kaupungin yllä. Vietin Sevillassa kaikkiaan neljä yötä, tein töitä aikaisesta aamusta iltapäivään ja käytin loput päivästä kaupunkiin ja lähialueisiin rauhallisesti tutustuen.

Vanhan kaupungin kujat

Sevillaan ison vanhan kaupungin kadut ja kapeat kujat on suurilta osin vain jalankulkijoiden käytössä, joten niissä on erinomaisen tunnelmallista haahuilla päämäärättömästi – tai ajan kanssa kiertoteitä pitkin minne nyt onkaan menossa. Kujat mutkittelevat ja nurkan takana paljastuu usein entistä kutsuvampia polkuja. Tai pieniä tapas-ravintoloita tai putiikkeja. Yhden illan ohjelmaksi olinkin päättänyt vain rauhalliseen tahtiin kävelyn ja annoin itselleni luvan mennä sinne minä mieli tekee. Illan aikana istuutuduin kutsuvan oloiseen ravintolaan nauttimaan tapaksista koostuvan illallisen ja intouduin juomaan myös lasin viiniä, jota en kovin usein tee.

Real Alcázar

Tämä Unescon maailmaperintökohteiden listalla oleva kuninkaallinen palatsi on kerrassaan upea! Paikka on avoinna jo kevätkaudella myöhään, joten ehdin hyvin viettää siellä useamman tunnin, niin itse rakennuksessa kuin sen ilta-auringossa kylpevässä puistossakin. Palatsi on edelleen Espanjan kuningasperheen käytössä heidän vieraillessa Sevillassa, mutta myös turistit pääsevät sitä ihastelemaan. Kuten monet muutkin mahtavat rakennukset tällä suunnalla, Alcazarissa on nähtävissä monen eri kulttuurin ja aikakauden vaikutteita: kompleksin arkkitehtuurista löytyy niin islamilainen, renesanssi kuin myöhempien aikojenkin tyyli.

María Luisan puisto

Real Alcazarin ja kaupunkia halkovan joen lähettyviltä löytyy myös iso puistoalue ja sen upea Plaza de España. Espanjan aukion puoliympyrän muotoinen rakennus on näyttävä ja siellä näkee usein flamencotanssijoita. Puistoa voi kiertää hevoskärryillä ja sen pientä kanava-aluetta voi kulkea soutuveneellä. Itse tyydyin omiin jalkoihini ja jätin suosiolla osan puistosta näkemättä. (Noloa myöntää, mutta jostain syystä minulta ei kuitenkaan löytynyt yhtään kuvaa puistosta.)

Minulle Sevilla oli siis lähinnä auringossa haahuilun kaupunki ja tykkäsin siitä kovasti. Tein myös retken sen lähellä sijaitsevaan Cordobaan, josta lisää myöhemmin. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin käynyt myös Cadizissa, mutta jääköön se siis seuraavaan kertaan.