ASUNTOAUTOLLA UUDESSA-SEELANNISSA
Matkailuauto kolisi ja kilisi kun kaartelimme Otago Peninsulan kapeilla ja mutkaisilla teillä. Maisemat olivat niin upeat, että hidasta etenemistä ei edes huomannut. Pieneltä parkkipaikalta poistui juuri toinen vastaavan kokoinen campervan ja me pääsimme helposti parkkiin. Näköalatasanteelta avautui upea näkymä merelle ja autiolta näyttävälle hiekkarannalle. Kaivoin kiikarit taskusta ja totesin, että ranta ei ollutkaan täysin autio. Siellä oli kourallinen ihmisiä ja muutama merileijoina! Tuuli pieksi vasten kasvoja ja tempoi huppua päästä, mutta lähdin päättäväisesti laskeutumaan jyrkkää hiekkasärkkää alas isoa kameraa kantavan pariskunnan perässä.
Australian seikkailujen jälkeen sain mieheni matkakumppaniksi Uuteen-Seelantiin. Muutaman Queenstownissa vietetyn päivän jälkeen noudettiin meidän vuokra-auto. Oltiin varattu pieni pakukokoinen campervan, mutta vuokrafirma ilmoitti, että sellaista ei olekaan saatavilla ja he ovat upgreidanneet meille ihan aidon asuntoauton. Hetki tuijoteltiin ja naurettiin auton kokoa vähän shokissa, mutta ei kun matkaan vaan! Mies hoiti ajamisen tällä kulkupelillä – ei maksettu toisesta kuskista – ja onneksi tottui hommaan suhteellisen nopeasti. Voin jo tässä kohtaa kertoa, että me tykästyttiin campervan-eloon kovasti! Mä olen haaveillut omasta retkipakusta jo pidempään ja tämä kokemus vain vahvisti ajatusta.
Tarkoitus oli tutkia Eteläsaarta kymmenen päivän ajan. Olin katsonut kotona etukäteen muutaman kohteen, jotka halusin ehdottomasti nähdä – aika oli kuitenkin rajallinen eikä haluttu pitää liikaa kiirettä. Aina on ihana myös jättää tilaa sattumalta eteen tuleville asioille. Tein myös osan päivistä töitäkin ja tähänkin meidän campervan taipui erinomaisesti. Luovutin tässä kohtaa loput ohjista miehelle, joka teki meille reittisuunnitelman, jota sitten hiottiin matkan edetessä.
Mies varaili vaunupaikkoja meille aina yön tai parin päähän ennakkoon aina kun mahdollista eikä koskaan jouduttu illalla etsimään sopivaa paikkaa. Vain kerran yövyttiin free camp -paikalla eli paikassa, johon saa leirityä, mutta jossa ei ole mitään palveluja – eikä myöskään maksua. Tämän lisäksi kerran otettiin pakon edestä sähkötön vaunupaikka. Yöt oli joulukuun puolenvälin paikkeilla hämmästyttävän kylmiä. Lämpötila painui joskus lähelle nollaa eikä päivisinkään välttämättä kohonnut paljoa yli 10 asteen. Auton akku olisi riittänyt ison auton lämmittämiseen vain muutamaksi tunniksi, eikä meillä ollut tarpeeksi lämmintä päällepantavaa, tai peitoksi, jotta olisin tarjennut niin kylmässä toistuvasti nukkua.
Minne me siis ajettiin?
Lähdettiin ensin Queenstownista vielä etelämmäksi, Curio Bayhin. Parkkeerattiin sen leirintäalueelle kahdeksi yöksi ja ihailtiin rannikkoa. Päivällä käveltiin kivettyneessä metsässä ja hiekkarannalla delfiinejä bongaten, iltaisin yritettiin nähdä pingviinejä. Curio Baysta suunnattiin Dunedinin lähettyville Otago Peninsulaan, jossa jaoin hetken aikaa tuon tuulisen rannan merileijonien ja hylkeiden kanssa.
Purakaunui Falls
Nugget Bay
Otagosta matka jatkui pohjoisemmaksi ja lähdettiin ylittämään saaren keskellä kulkevaa vuorijonoa Arthur’s Passin kautta yöpyen vuorten keskellä. Länsirannalla kohteena oli Punakaiki, jonka saniaismetsiin olin ihastunut jo vuosia sitten näkemieni valokuvien kautta – eivätkä ne tuottaneet pettymystä. Rannikko oli tälläkin puolella saarta upea ja ihailtiin sitä muutaman päivän ajan.
Charlestonista käytiin luola- ja kiiltomatoretkellä ja ylitettiin sitten vuorijono uudestaan, tällä kertaa Lewis Passin kautta, jossa yövyttiin kuumien lähteiden vieressä. Auto palautettiin Christchurchiin, jossa vietettiin viimeinen yö ennen kuin seuraavan aamuna lennettiin Pohjoissaarelle lastani vastaan ja joulunviettoon!
Kaikkialle ei siis todellakaan ehditty ja kuten ehkä huomaakin, jätettiin myös osa kuuluisista nähtävyyksistä väliin, mm. Milford Sound ja Lake Tekapo. Oltiin oikein tyytyväisiä siihen mitä nähtiin ja vaikka kilometrejä kertyikin, ei tuntunut että oltaisiin erityisemmin kiirehditty. Oltiin alusta asti sillä asenteella, että kaikkea ei mitenkään nähdä. Ja jäipähän siis jotain ensi kerrallekin, jos sellainen tulee.
Kirjoittelen kohteista tarkempia tietoja myöhemmissä kirjoituksissa. Oliko meidän listassa sulle tuttuja paikkoja tai jotakin, josta erityisesti haluaisit kuulla lisää?