ARTHUR’S PASS & LEWIS’ PASS

Uuden-Seelannin Alpeilla

Lumihuippuisia vuoria, usvan peittämiä metsäisiä vuorenrinteitä ja vuolaana virtaavia vesiputouksia. Heitetään sekaan vielä kiiltomatoja, kuumia lähteitä ja vihreitä kea-papukaijoja. Nämä tulee mieleen, kun muistelen Uuden-Seelannin Eteläsaaren poikki kulkevia Eteläisiä Alppeja.

Tämän vuoriston yli pääsee muutamaa pääväylää pitkin. Meidän 10 päivän campervan-roadtripillä ajoimme vuorten yli ensin idästä länteen Arthur’s Passin läpi ja takaisin lännestä itään Lewis Passin kautta. Molempia reittejä voin lämpimästi suositella. Maisemat olivat dramaattisemmat Arthur’s Passillä, mutta erittäin kauniit myös Lewis Passin kohdalla.

Otago Peninsulan jälkeen pysähdyimme hämmästelemään valtavia pyöreitä kiviä (Moeraki Boulders). Seuraavan yön vietimme Winchester Bridge Freedom Campingissä Tässä kohtaa jätimme rannikon selkeästi taakse ja suuntasimme kohti saaren keskiosassa kohoavia vuoria sateen ropistessa auton kattoon. Sopivasti sateen hetkeksi tauotessa kävimme kävelemässä Devil’s Punchbowl -vesiputoukselle. Sää näin korkealla oli kylmän kirpeä ja raikas. ymmärrän miksi nämä on nimetty Eteläisiksi Alpeiksi, vaikka kasvillisuus onkin ainutlaatuista – ja linnut myös, ihailimme mm. sinertävän fantailin pesänrakennuspuuhia hetken. Palatessamme autossa eväsleipiä syöden saimme ihailla myös kaunista kea-lintua, joka pyöri pitkään vaunumme ympärillä.

Arthur’s Passiä ajaessa eteen tulee jatkuvasti upeita näkymiä, joten jos haluaa, voi tähän pätkään käyttää lähes loputtomasti aikaa, pysähdellen kaikilla näköalapaikoilla. Tarjolla on myös useita vaellusreittejä. Yöpaikamme täällä oli Jackson’s Retreat Alpine Holiday Park. Olin toivonut näkeväni tähtitaivaan, sillä täältä pitäisi näkyä paljon tähtiä, mutta harmikseni taivas pysyi pilvessä vielä yölläkin. Valvoimme kuitenkin myöhään sillä pimeän täysin laskeuduttua suuntasimme leirintäalueen vieressä olevalle joentörmälle, jossa asui pieni kiiltomatoyhdyskunta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin kiiltomatoja, joten ihan muutamankin hohtavan pisteen näkeminen tuntui mahtavalta. Ja leirintäpaikan lisäksi tästä ei tarvinnut maksaa mitään.

Arthur’s Passin jälkeen vietimme muutaman päivän länsirannikolla, josta kirjoitan vielä erikseen, mutta sieltä palatessamme kohti Christchurchiä, ajoimme Alppien yli uudestaan Lewis Passin kautta. Maisemat tällä reitillä olivat vähemmän dramaattisempia, mutta erittäin kauniita. Turkoosi joki kulki havupuiden peittämien loppumattomien rinteiden vieressä. Usva leijui siellä täällä vuorten ympärillä. Siellä täällä maisemaa halkoivat pienet, sirot vesiputoukset.

Tällä pätkällä kävimme haukkaamassa raikasta vuoristohappea paikassa joka oli yksinkertaisesti nimetty: Lewis Pass Alpine Nature Walk. Täältä olisi päässyt pidemmillekin poluille, mutta me tehtiin lempeä muutaman kilometrin lenkki. Mies oli löytänyt meille loistavan leirintäalueen, joka oli lopulta meidän suosikki koko roadtripillä: Maruia Hot Springs. Paikasta löytyy myös pieniä mökkejä ja erittäin viihtyisän oloinen hotelli, joten yöpyminen onnistuu vallan mainiosti ilman retkeilyautoakin.

Vietimme illan ulkona kuumissa altaissa rentoutuen ja siirryimme sitten paikan ravintolaan erittäin herkulliselle ja hinta-laatusuhteeltaan loistavalle illalliselle. Olimme lähinnä kokkailleet ruokaa vaunussa, mutta päätimme nyt hemmotella itseämme hieman. Yöllä paikan ainoa huono puoli pääsi esiin. Campervan-paikat olivat sähköttömiä ja aamulla herätessä lämpömittari näytti kolmea astetta ja ulkona oli jäinen vesisade. Jopa joulukuisessa Helsingissä oli lämpimämpää, kun vilkaisin huvikseni säätiedotusta! Heräsimme aikaisin ja hytisten puimme päälle. Illallisen jälkeen olimme ilmoittautuneet aamun joogatunnille, joka myös kuului yöpymisen hintaan mukaan.

Joogatunnin jälkeen suuntasimme vielä uudestaan spa-alueelle. Kuumien altaiden yhteydestä löytyy myös kylmävesiallas sekä sauna. Testailen ulkomailla aina vähän varovaisesti saunoja, mutta tämä sauna oli aivan loistava! Olin ollut noin kuukauden pois Suomesta ja täällä tuli ihan hetkeksi vähän koti-ikävä – tai toisaalta sille ei ollut tarvetta, kun tavallaan tuntui kuin olisi ollut kotona. Täällä törmäsin samaan ilmiöön kuin aiemmin Englannissa. Ihmiset istuvat saunassa kellon ja valtavan vesipullon kera. Sitten suunnattaan vilvoittelemaan tietyksi aikaa, jotkut kylmävesialtaaseen, jotkut vain ulkoilmaan, ja otettaan toinen sessio perään.

Lämmittelimme altaissa hetken ja sitten oli aika jatkaa taas eteenpäin.