Päiväretki Andorraan
Katson bussin ikkunasta ohi viliseviä pieniä kyliä, maataloja, metsää, jokia, järviä ja korkeuksiin kohoavia vuorenrinteitä. Joskus olemme niin niiden lomassa, että joudun näkemään vaivaa nähdäkseni niiden huiput. Huhtikuun aurinko on jo sulattanut lumen muualta, mutta korkeuksissa on yhä puhdas, valkoinen peite.
Itselle yksi Barcelonan vetonauloista oli se, että sieltä pääsee helposti Andorraan. Ihan alkuperäinen suunnitelmani oli suunnata sinne reittibussilla, tutkia Andorran kaupunkia jokunen tunti ja jatkaa toisella bussilla Ranskan Toulouseen ja sieltä edelleen yöjunalla Pariisiin. Kävi sitten kuitenkin niin, että ennen matkaa Andorra–Toulouse reitti suljettiin maanvyörymän takia. Sain onneksi kaikki muutkin tämän pätkän liput peruttua ilman kuluja, ja tein B-suunnitelman: päiväretki Andorraan.
Barcelonasta käsin päiväretken saa toteutettua monella tapaa: omalla tai vuokra-autolla, useita kertoja päivässä ajettavilla busseilla (bussifirmojakin on useampi) sekä järjestetyillä päiväretkillä. Itse valitsin jälkimmäisen ja siinäkin kohtaa erilaisia vaihtoehtoja tuli vastaan enemmän kuin yksi. Andorran retkessä itseäni kiinnosti uuden maan lisäksi myös vuorimaisemat ja päätinkin yrittää maksimoida nämä.
Niinpä valitsin retken, jossa vierailtaisiin kolmessa maassa yhden päivän aikana. Lähtö tapahtui aamuvarhaisella vielä uinuvalta Estació de França -asemalta. Sieltä suunnattaisiin ensin Ranskan puolelle pieneen Citadelle de Mont-Louis -kylään, sitten Ranskan ja Andorran välisen rajan yli. Andorrassa tiedossa olisi näköalapysähdys ja vapaata aikaa Andorra la Vellassa sekä tietysti matka takaisin Barcelonaan Andorran ja Espanjan välisen rajan kautta. Näin näkisin maisemia mahdollisimman monipuolisesti – enkä joutunut pettymään! Bussissa istumista tuli paljon, yli 6 tuntia, mutta se oli itseasiassa lopulta retken parasta antia, sillä maisemat lähes koko reitin ajan olivat upeita!
Pieni Citadelle de Mont-Louis on mielenkiintoinen 1600-luvun lopulla rakennettu kylä Ranskassa, joka löytyy myös Unescon maailmanperintökohteiden listalta. Jykevien muurien sisälle rakennettu kaupunki on jaettu kahtia. Toinen puoli on ollut vuosisatoja armeijan käytössä ja on sitä yhä edelleen eikä sinne ole ominpäin asiaa. Toinen on sitten siviilien asutettavaksi rakennettu. Kylä sijaitsee 1600-metrin korkeudesssa, joten huhtikuun alussa sen katujen reunalta löytyi vielä pieniä lumikasoja. Näin alkukeväästä kylässä oli kovin hiljaista, mutta vilkkaampaan aikaan pienet kahvilat ja putiikit toivottavasti täyttyvät vierailijoista. Kylä oli suloinen, mutta ei sitten kuitenkaan tehnyt sen kummempaa vaikutusta. Maisemat tosin olivat komeat!
Pysähdys korkealla Andorran vuorilla sen sijaan sykäytti. Läheiset hiihtokeskukset olivat kauden viimeistä viikonloppua auki, lunta oli edelleen paljon, mutta aurinko lämmitti jo! Katselin maisemia ja mietin, että, jos joskus palaan Andorraan, haluan tulla omalla autolla ja tutustua vuoristoon lähemmin patikoiden.
Andorra la Vella on Andorran pääkaupunki. Sen vanha keskusta on viehättävä ja löysin sieltä kivan lettukahvilan. Pääkatu keskittyy lähimaiden ostosturistien houkutteluun enkä oikein kokenut sitä itselleni kiinnostavaksi. Andorrassa on halvempi verotus kuin sen naapurimaissa ja hinnat siis sitä myöten ainakin joissakin tuotteissa edullisemmat. Yhden ostoksen jouduin kyllä itsekin tekemään, sillä tajusin jättäneeni kuulokkeiden latauspiuhan matkan yhteisen osuuden loppuessa mieheni reppuun. Sen verran harvoin ostan piuhoja, etten oikein osaa sanoa sainko tässä jotain säästöä vai en – halvemmalla olisin päässyt, kun olisin muistanut pitää huolta tavaroistani.
Andorran kuuluisin nähtävyys on kaiketikin sen keskustasta löytyvä Salvador Dalín La Noblesse du Temps -kelloveistos. Vieressä kohisee kaupunkia halkova joki ja taustalla näkyy vuorimaiset. Aurinkoisena päivänä alue oli kaunis ja tunnelma mukava. Patsas oli luonnollisesti kovin suosittu ja ihmiset jonottivat kuvaan sen kanssa. Oman kuvani nappasin jonottajien vuoron vaihtuessa. Minulle riitti, että olin nähnyt sen omin silmin.