Junalla Euroopan halki – Osa 2
Lue ensimmäinen osa täältä.
Aamulla heräsin aikaisin milanolaisessa hotellihuoneessani ja tein hetken töitä ennen aamupalalle ja rautatieasemalle siirtymistä. Euroopan isojen kaupunkien lähtevien junien taulu on yhtä houkuttavaa luettavaa kuin lentokentän vastaavien. Koko Eurooppa käytännössä ulottuvilla, sen kun vaan hyppää kyytiin. Itse astuin tällä kertaa junaan, joka vei minut Zürichiin. Noin 3,5 tunnin matkan aikana netti toimi hyvin ja maisemat olivat komeat!
Teen pääsääntöisestikin työni etänä, ja sen monista hyvistä puolista yksi onkin, että voin olla töissä käytännössä missä vain missä on nettiyhteys ja tilaa läppärille. Olin muutaman päivän verran tätä etä-etätyömahdollisuutta Euroopan junissa hyödyntänyt aiemminkin, kun reissasin lapseni kanssa Helsingistä Amsterdamin kautta Lontooseen (loma alkoi, kun juna saapui Amsterdamin asemalle). Säännöllisen epäsäännöllisesti teen myös vaikkapa puolet työpäivästäni jostakin kahvilasta. Tiesin siis, että kuulokkeet korvissa hälyisemmässäkin ympäristössä homma toimii.
En ollut koskaan aikaisemmin Zürichissä – tai koko maassa – käynytkään, joten olin varannut itselleni pitkän lounaan eli kolme tuntia kaupunkikierrokseen ennen matkan jatkumista. Mielelläni olisin viettänyt pidemmänkin pätkän Sveitsissä, mutta tällä kertaa, niin aikataulu- kuin budjettisyistä, tein vain lyhyen tutustumisen.
Sveitsi ei kuulu EU:hun, joten myöskään EU:n datapaketit eivät kata maata. Junien wifi toimi ainakin kohdallani hyvin, joten latasin kävelyreittini kartan valmiiksi. Vinkkinä, että myös asemalla oli toimiva ilmainen wifi, joten sitäkin voi lyhyellä visiitillä hyödyntää, jos tarvetta netille tulee. Asemalla on reilusti lokeroita, jonne matkatavaransa voi jättää. Kolmen tunnin säilytys maksoi reilun 5 euroa ja sain lokeroon mahtumaan käsimatkakokoisen rullalaukkuni ja läppärirepun.
Syyskuinen sää oli Zürichissä huomattavasi viileämpi ja raikkaampi kuin Milanossa. Onneksi olin pakannut pipon mukaan. Kolmessa tunnissa ehdin tehdä lenkin Zürich-järven rantaan, kiivetä Grossmünsterin tornin huipulle ja ihastella kirkon ohuista akaattisiivuista koottuja ikkunoita, kuljeskella vanhan kaupungin kujilla ja käydä (kalliilla) lattella sekä ostaa evässalaatin ruokakaupasta seuraavaan junaan. Ei huonommin siis.
Illaksi matkasin nimittäin vielä Pariisiin (matka-aika noin neljä tuntia). Sieltä olin löytänyt itselleni pienen AirBnb-kämpän kolmeksi yöksi. Heräisin aamulla aikaisin, tekisin töitä asunnon rauhasta, ja tutustuisin kaupunkiin iltapäivisin ja iltaisin – ja lounastauolla.
Ensimmäisenä iltana ehdin vielä pimeän jo laskeuduttua käydä Seinen risteilyllä. Ostin matkalla crepen – ranskaksi! Olin tästä aika ylpeä, sillä osaan kielestä vain alkeet enkä ole käyttänyt sitä mihinkään moneen vuoteen. Öinen Pariisi oli hurmaava. Oli jotenkin hämmentävää olla siellä. Olinhan yhden päivän aikana kävellyt niin Milanon kuin Zürichin ja nyt Pariisin katuja. Pariisi oli tuttu reilun parin kymmenen vuoden takaa sekin. Muualla Ranskassa olin senkin jälkeen reissannut, joten paikassa oli yhtä aikaa jotain tuttua ja jotain tuntematonta. Vene oli ääriään myöten täynnä. Kannen istumapaikat oli jo varattu, kun pääsin kyytiin, mutta sain napattua itselleni kaiteen vierestä seisomapaikan ja siitä ihailin valaistuja siltoja ja, tietenkin, Eiffel-tornia.
Ensimmäisenä Pariisin työpäivänä osallistuin palaveriin toisensa jälkeen. Lounalla kävin galette-ravintolassa ja kävelin Place des Vosgesin alueella. Kävin myös viehättävässä ja pienessä Victor Hugon -kotimuseossa, jonne oli ilmainen sisäänpääsy. Töitä jatkoin leipomoherkkujen ja muutaman Pierre Hermén macaronin kanssa.
Töiden jälkeen kävelin Musée d’Orsayhin. Sattumalta reittini vei minut Louvren pihan poikki. D’Orsay oli hieno, mutta aivan täynnä ihmisiä, joten väsyin yllättävän nopeasti. Jatkoin sieltä kohti Eiffel-tornia pysähtyen pieneen leipomoon keräämään voimia latten ja pain au chocolatin voimin. Ostin vastaantulevasta kaupasta vähän picnic-evästä ja istahdin huivini päälle muiden joukkoon Eiffelin juurella olevalle ruohoalueelle. Sain syödä rauhassa ja katsella ihmisiä, kunnes oli aika kiivetä itse torniin.
Olin ajoittanut lippuni niin, että kiipeäisin ylös – ja siis todella kiipeäisin portaita pitkin – vielä päivänvalossa, mutta näkisin ylhäältä myös auringonlaskun ja yövalaistuksessa tuikkivan kaupungin. Tämä onnistui täydellisesti ja voin kaikille suositella samaa! Olkoon vaan suunnilleen maailman turistein asia, minä yksinkertaisesti rakastin vierailuani Eiffel-tornissa ensimmäisestä rappusesta viimeiseen. Itse torni on kiehtova ja kaunis, maisemat ovat huikeat ja kaiken kruunasi upea täysikuu, joka nousi auringonlaskun jälkeen. Heittämällä paras asia mitä olen hetkeen tehnyt!
Seuraavana päivänä kävin majapaikkani vieressä terassilounaalla paikallisten seassa ja nautin taas iltapäivällä leipomoherkkuja. Tälle iltapäivälle ja illalle ei ollut mitään aikataulutettua ohjelmaa vaan työpäivän jälkeen harhailin Pariisin kaduilla sen mukaan, minne nenä veti, joko jalkaisin tai metroja hyödyntäen. Istuskelin hetken lähes helteissä säässä Palais Royalin puistossa ja katselin taas ihmisiä. Osa istui sielläkin läppärit sylissään. Vähän harmitti, etten itse ollut keksinyt moista! Kiipesin Sacré-Coeurille ja ihastelin Montmartren tunnelmaa. Kävin katsastamassa kuuluisan Shakespeare & Company -kirjakaupan, nautin pienen lasin viiniä ja kävelin Notre Damen ohi (silloin vielä restauroitavana).
Pariisin päivät olivat ihanat ja kaupunki hurmasi minut täysin. Monta kiinnostavaa paikkaa jäi katsastamatta. Onneksi voi aina tulla uudestaan. Ja ehdottomasti seuraavallakin kerralla voisin suunnata kaupunkiin syksyllä. Säät suosivat – päivisin oli lämmintä, iltaisin jo viileämpää. Paljon turisteja yhä, mutta vähemmän kuin kesän ruuhkahuippujen aikaan.
Viimeisen yön jälkeen olikin aika suunnata Gare du Nordiin ja hypätä Eurostarin kyytiin. Kanaalin toisella puolella Englanti odotti jo.