Mitä tehdä Lissabonissa?

Istuimme piskuisilla tuoleilla tyhjällä terasilla. Sade oli tauonnut, mutta todennäköisesti kuitenkin karkottanut muut asiakkaat pois. Tai ehkä olimme aivan väärään aikaan asioimassa. Eteemme kannettiin pienet kupilliset tummaa espressoa ja elämäni ensimmäiset pastel de natat. Pienen kioskikahvilan tiskillä ei muuta vaihtoehtoja ollutkaan, mutta se ei haitannut, sillä juuri näitä halusimme ensimmäisenä Lissabonissa maistaa. Malttamattomana haukkasin ensimmäisen palasen – ja hymyilin. Loppureissun ajan ei tainnut mennä päivääkään etten olisi syönyt tätä paikallista herkkua.

En tiedä miksi en ollut aiemmin käynyt Lissabonissa, tai edes Portugalissa. Minulla ei oikeastaan ollut mitään ennakko-odotuksia, mutta niin kävi, että kaupunki hurmasi heti ensimmäisenä iltana. Vietin kaupungissa Portugalin matkan aluksi yhden yön ja lopuksi vielä kolme. Alku oli sateinen ja viileä, loppumatkasta sain nähdä Lissabonin aurinkoisen puolen myös. Kaupungin viehätys ei löytynyt niinkään sen nähtävyyksistä kuin yleisestä tunnelmasta, joka sopi itselleni erinomaisesti. Olit sitten matkalla kaupunkiin ensimmäistä tai monennetta kertaa, tässä ne mihin itse tykästyin:

Vanha kaupunki

Ensimmäisen kerran tupsahdin vanhaan kaupunkiin suoraan metrosta. Rossion aukio avautui eteeni suihkulähteineen ja sitä reunustavine värikkäine taloineen ja minne tahansa katsoin, kaupunki tuntui kiipeävän kukkuloita ylöspäin. Värejä ja valoja riitti, vaikka päivä olikin harmaa ja sateinen. Seuraavaksi ympärille saapuikin huumekauppiaita. Näistä hieman hämmentyneenä jatkoimme kulkuamme pitkin Augusta-katua kohti merenrantaa. Mutta jotenkin, sateesta ja saatavilla olevista huumausaineista huolimatta, ei mennyt montaakaan minuuttia, kun olin jo ihan Lissabonin lumoissa!

Myöhemmin kävelin vanhan kaupungin katuja niin illalla kuin auringonpaisteessakin, ja tunnelma oli aina yhtä mukava. Happy hour -drinksut, ostosten lomassa juodut kahvit tai vaan päämäärätön kävely. Siinäpä suositukseni tänne.

Hieronymuksen luostari ja rantabulevardi

Mosteiro dos Jerónimos (englanniksi Jerônimos Monastery ja suomeksi Hieronymuksen luostari) sijaitsee hieman ydinkeskustan ulkopuolella. Paikalle pääsee helposti julkisilla kulkuvälineillä. Suosittelen vahvasti ostamaan lipun etukäteen, varsinkin jos oma aikataulu on yhtään tiiviimpi. Itse saavuin paikalle ilman lippua aikaisin aamulla ja sain kyllä lipun, mutta saamaani aikaslottiin oli puolitoista tuntia aikaa. Harmi ei ole onneksi suuri, koska luostari sijaitsee kauniin rantabulevardin varressa ja odotellessani kävelin sitä pitkin katsomaan niin kuuluisaa Löytöretkien muistomerkkiä kuin Belêm-torniakin.

Tämä seuraava on myös hyvä tietää: Saavuin hyvissä ajoin sisäänpääsyportille ja jono aikaslottiini oli jo silloin aikamoinen. Jonotin lopulta tunnin siihen, että pääsin sisään. Jono perässäni oli vielä siinä kohtaa aikamoinen. Ja toki omat jonot sitten myöhempien aikojen lipuille. Tänne kannattaa siis ottaa mukaan rutkasti kärsivällisyyttä! Itse kuuntelin äänikirjaa kuulokkeista odotuksen ajan, ja nautin tälle päivälle sattuneesta aurinkoisesta säästä.

Oliko luostari sitten vaivan ja odotuksen arvoinen? Kyllä, kallistun sille suunnalle, vaikka itse luostarissa vietinkin vain puoli tuntia aikaa. Siellä oli aivan oma tunnelmansa ja mielettömän kaunista! Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa myös uloskäynnin vieressä olevaan kirkkoon, josta löytyy Vasco da Gaman hauta.

LX Factory

Harvemmin suosittelen ostospaikkoja, mutta vanhoihin tehdasrakennuksiin tehty LX Factory oli mukava kohde. Sieltä löytyy pieniä putiikkeja, joita ei muualta löydä, sekä ainakin tänä päivänä pieni torialue. Hintahaitari aika laidasta laitaan, vaikka luonnollisesti varsinainen budjettikohde se ei olekaan. Paikassa oli myös komea kirjakauppa ja rakastan kierrellä kirjakaupoissa, vaikken mitään ostaisikaan. LX Factorystä löytyy myös ihanannäköisiä kahviloita ja ruokapaikkoja. Matchamamaa ainakin voin suositella – ihana tunnelma, ystävällinen henkilökunta ja ruoka hyvää!

Kukkulat ja miradourot

Yksi ihan ehdottomia suosikkiasioitani Lissabonissa oli Alfaman mäkisillä kaduilla kävely. Matkan varrella tuli poikettua jäätelölle ja raikasta juotavaa nauttimaan, mutta parasta oli vaan se kävely. Jokaisen nurkan takana avautui jotain uutta kaunista ja kiehtovaa. Ja ne laattapäällysteiset talot! Ympäri Lissabonia on lukuisia näköalapaikkoja ja näitä suosittelen ehdottomasti. En tiedä onko mikään parempi kuin toinen – mene sinne minne jalat vie! Minun ja miehen jalat vei Miradouros das Portas do Soliin. Muut meidän kanssa Lissabonissa olleet päätyivät kuka minnekin, ja kukaan ei ollut pettynyt!

Sintra

Sintra ansaitsisi kyllä varmasti ihan oman postauksensakin, mutta koska meidän visiitti kaupunkiin oli hyvin lyhyt, liitän sen nyt näin tylysti Lissaboniin. Sintraan pääsee Lissabonista junalla tai, kuten me päädyttiin tekemään kun menossa oli neljä ja tunteja rajallinen määrä, Boltilla. Matkaan autolla menee reilu puoli tuntia. Lähdettiin hyvin extempore liikkeelle, joten ei oltu taaskaan ostettu lippuja etukäteen. Ensimmäiseen kohteeseen, Palacia Nacional de Peñaan saatiin liput tiskiltä ja aikaa oli juuri sopivasti kävellä suuren puistoalueen läpi rauhalliseen tahtiin linnan portille. Ihmisiä oli jo maaliskuussa valtavasti ja linnan sisällä ei kuljettiin käytännössä koko ajan jonossa. Vaikuttava kohde oli siitä huolimatta, mutta kannattaa ehkä asettaa odotukset kohdilleen. Tämä ei siis ole linna, jossa voi haahuilla omaan tahtiin. Paitsi sen metsäisessä puistossa toki.

Päätettiin käydä yrittämässä sisäänpääsyä myös kerrassaan upealta näyttään Quinta da Regaleiraan. Jos olisi jaksanut pari tuntia odotella, olisi sinnekin päässyt sisään, mutta meillä odotti isäni syntymäpäiväjuhlistukset Lissabonissa, joten päätimme olla fiksuja ja palata hyvissä ajoin takaisin. Ehdottomasti siis suosittelen Sintraa (haluan itsekin mennä sinne uudestaan), mutta ehdottomasti myös suosittelen tekemään suunnitelmat ja hankkimaan liput hieman etukäteen.

Pastel de nata

Palataan vielä näihin pieniin leivonnaisiin, joilla koko matkan – ja tämän jutun – aloitin. Pastel de natassa on voitaikinakuori ja sisällä vanukasmainen makea ja vaniljainen täyte. Sen päälle voi riputella vielä kanelia (ja lisää sokeria, jos haluaa). Tuoreina nämä on aivan parhaita, mutta toki silloin täytteellä saa helposti poltettua suun (…ahem…). Näitä saa Lissabonissa ja Portugalissa lähes joka paikasta. Osa leipomoista on tullut niin kuuluisiksi, että niihin jonotetaan. Nappasin päivittäisen pasten de natani sieltä mistä sen sain, mutta parhaimmet löytyi kyllä yleensä pastellarioista. Alfamasta voin ainakin suositella Pastellaria Santo Antóniota.

Onko Lissabon sulle tuttu? Mikä on sun suosikkiasia kaupungissa?